tiistai 29. marraskuuta 2011

Nollan jakaminen


Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut pohjaesityksen yliopistojen uudeksi rahoitusmalliksi. Mallilla on tarkoitus jakaa yliopistoille rahaa vuosina 2013-2016. Tosin malli on tällä kertaa tarkoitettu pysyvämmäksi ohjauksen välineeksi, eli mallia on tarkoitus käyttää “vuodesta 2013 alkaen”. Toivottavasti valtiovallan ja yliopistoja ohjaavan OKM:n perspektiivi yliopistojen ohjaukseen tulisi nyt aiempaa pitkäjänteisemmäksi.
Tähän mennessä malleja on tullut ja mennyt sitä tahtia, että juuri kun ne ovat alkamaisillaan ohjata toimintaa, niiden käyttö siirtyy historiaan. Mikä siiinä on ollut niin vaikeaa? Yliopistojen tavoitteet ja toiminta ovat hyvin selkeitä: tehdään tutkimusta ja annetaan tutkimukseen perutuvaa opetusta. Vaikka näiden tarkka mittaaminen on lähes mahdotonta, tunnistaa jokainen alan toimija huiput tai ylipäätänsä laadukkaan toiminnan ihan pienellä vilkaisulla.
Olisiko ongelmien ydin kuitenkin siinä, että jaettavaa tuntuu olevan aina vain vähemmän? Yliopistojen kokonaisbudjetti kyllä kasvaa, mutta niin kasvavat kaikki kulutkin palkoista vuokriin ja siltä väliltä. Kulujen kasvaessa budjettia nopeammin jaamme itseasiassa negatiivista kasvua. Supistuksia ja leikkauksia on tietysti helpompi perustella, jos voimme vedota “malliin, joka nyt antaa nämä eurot”. Muistelen vieläkin aikaa, jolloin budjetit aidosti kasvoivat ja malleja ei tarvittu. Jonkun täytyi vain hieman pitää kirjaa ketkä ovat viimeksi hyötyneet kasvusta ja kuka olisi nyt vuorossa. Se aika ei palaa, eikä tarpeenkaan. Mallit ovat tulleet ja niiden kanssa on opittava elämään.
Yliopistojen rahoitusmalli on ylätason rakenne jakaa nollasummapelillä puolitoista miljardia budjettieuroa yliopistoille. Mallin täytyy olla helppo ja kompakti. Toivotaan, että yliopistoissa on viisautta käyttää saamansa varat järkevästi ja oikeudenmukaisesti. Mallin takaa on nähtävä todellinen toiminta, huippuineen ja laaksoineen.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Yliopistolaiset raameissa


Olen mielenkiinnolla seurannut tiedotusvälineiden uutisointia raamisopimusneuvotteluista. Yksi toisensa jälkeen eri alat ja liitot ovat olleet uutisissa ja kansa on saanut jännittää saavutetaanko neuvottelutulos vai nitiseekö raami liitoksistaan. Tähän saakka tulokseen on aina päästy eikä avoimena ole kuin AKT:n neuvottelut kuljetusalan ja satamien ahtaajien sopimuksesta. Toivottavasti tunteet pysyvät viileinä ja neuvottelut käydään järjen ohjaamina. Kukaan mukana olevista ei halua raamisopimuksen kaatuvan tässä viime metreillä, tai oikeammin tunneilla.

Mielenkiintoa on riittänyt myös JUKOn käymissä yliopistoalan neuvotteluissa. On vauhtia ja tilanteita, jos ei nyt sentään vaarallisia. Päivä toisensa jälkeen olen availlut tiedotusvälineiden sivuja, niin paperilla kuin virtuaalisestikin. Josko uutisiin olisi saatu jotain nostattavaa myös yliopistoista. Kerta toisensa jälkeen näissä tutkimuksissa on tullut vesiperä, eikä media ole tainnut missään vaiheessa aiheesta innostua. Liekö olleet varsinaisesti edes tietoisia sopimusneuvotteluista ja niiden merkityksestä?

Nyt kun neuvottelut ovat käyty ja sopimukseen on päästy, voi kai todeta, että ei tässä mitään kovin raflaavia otsikoita aiheuttavaa ollutkaan. Tai jos oli, niin lopulta kuitenkin järki voitti tälläkin alalla ja sopimus on aika yksi-yhteen raamin edellytysten kanssa. Hyvä niin. Työrauha on raamin toteutuessa yliopistoillakin huojentavan pitkä, aina maaliskuun 2014 loppuun saakka.

Olisiko nyt aika tehdä yliopistoissa linjakkaasti keskeistä työtä, tutkimusta ja siihen perustuvaa opetusta. Käyttää yhteiskuntarauhan aika henkisen pääoman kasvattamiseen ja varmistaa Suomelle edellytykset tulevaisuuden rakennuspalikoiden valmistamiseen.