Tieteellisten seurain valtuuskunnan Julkaisufoorumi-hanke on
lähestymässä kilometripylvästään. Helmikuun 6 päivänä hanke järjestää avoimen
seminaarin, jonka tarkoituksena on
esitellä hankkeessa laadittua tieteellisten lehtien, sarjojen ja
kirjakustantajien tasoluokitusta. Viime metreillään hanke kokoaa kritiikkiä.
Joukko tieteellisiä seuroja on antanut julkilausuman, jossa julkaisujen
rankkeerausta kolmeen luokkaan kritisoidaan. Erityisen suurta kritiikkiä saa
kotimaisten julkaisujen jääminen kansainvälisen, erityisesti
englanninkielisten, jalkoihin.
Lienee kaikille tutkijoille selvää, että eri alojen
julkaisukäytännöt vaihtelevat. Luonnontieteet, lääketiede ja pitkälti
insinööritieteet julkaisevat tärkeimmät tuloksensa kansainvälisissä
vertaisarvioiduissa sarjoissa. Vaikka lehden impact-factoria aina muistetaan
vähätellä, merkittävimmät tulokset useimmiten halutaan parhaiten rankattuihin
lehtiin. Eri aloilla on eroja lehtien tyypillisissä impact-factoreissa. Näin
ollen yhden tunnusluvun tuijottaminen ei kerro koko totuutta, jos edes
osatotuuden.
Ongelmallista Julkaisufoorumi-hankkeessa on erityisesti
humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan julkaisukanavien rankkeeraus. Miten
verrata suomenkielistä sarjaa kansainväliseen? Miten osallistua
impact-factoreista, sitaatioista, h-indekseistä ja isi-tietokannassa vellovaan
keskusteluun ja rankkeeraukseen, kun oman tieteen julkaisukäytännöt ovat aivan
erilaisia?
On totta, että julkaisujen rankkeraus ja sitäkautta yksittäisten
tutkijoiden, tutkimusryhmien, laitosten ja lopulta yliopistojen vertailu tällä
tavoin muodostetuilla mittareilla on ongelmallista. Se ei silti poista sitä,
että työ on tarpeellista, jos tästä ei käydä keskustelua tutkijayhteisön
sisällä alan tutkijoiden voimin, käydään se keskustelu muilla foorumeilla
paljon asiantuntemattomammin.
Julkaisufoorumi-hankkeessa 23 tieteenalakohtaista
asiantuntijapaneelia yli 200 tutkijan voimin on laittanut oman alan sisäisesti
julkaisuja kolmeen kategoriaan. Täytyy uskoa, että työ on tehty huolella,
laadulla ja lopputuloksen kannalta oikein. Nyt julkaisut joka tapauksessa ovat
taulukossa ja rankattuina.
Oleellinen kysymys kuuluu: Mitä näillä rankkeerauksilla
tehdään? On selvää, että tieteenaloja ei voi verrata toisiinsa suoraan
tällaisilla ranking-taulukoilla. Edes Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen
eri osastoja ei voi verrata suoraan toisiinsa, sillä julkaisukäytännöt fysiikan
eri osa-alueilla ovat hyvin erilaisia. Ei kokonaan eri tieteenaloja koskaan
voida verrata toisiinsa tällaisilla rankkeerauksilla ja indikaattoreilla. On
varottava vertaamasta edes yksittäistä tutkijaa suoraviivaisesti kolleegaansa
vain ranking-listoja tarkastellen.
Siis mitä listoilla voi tehdä? Voidaan erottaa tieteellisen vertaisarvioinnin läpikäyneet julkaisut muista julkaisuista. Voidaan tarkastella tutkijan tai
ryhmän kehittymistä itseensä verrattuna eri aikoina. Voidaan saada yksi argumentti monien joukkoon
työhönottopäätöksen tueksi, esimerkiksi professoreja rekrytoitaessa. Voidaan erottaa tieteenalan sisäisesti korkea
rankkeeraus matalasta. Ja lopulta, voidaan saada edes yksi indikaattori kuvaamaan
yksikön (yliopiston) laatua rahoituksesta päättämisessä. Lienee parempi, että
tutkimuksen laatua arvioidaan edes jotenkin ja nimenomaan tutkijoiden laatimin
rankkeerauksin kuin että sitä ei tehdä lainkaan.
