Nollan jakaminen

Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut pohjaesityksen yliopistojen uudeksi rahoitusmalliksi. Mallilla on tarkoitus jakaa yliopistoille rahaa vuosina 2013-2016. Tosin malli on tällä kertaa tarkoitettu pysyvämmäksi ohjauksen välineeksi, eli mallia on tarkoitus käyttää “vuodesta 2013 alkaen”. Toivottavasti valtiovallan ja yliopistoja ohjaavan OKM:n perspektiivi yliopistojen ohjaukseen tulisi nyt aiempaa pitkäjänteisemmäksi.

Tähän mennessä malleja on tullut ja mennyt sitä tahtia, että juuri kun ne ovat alkamaisillaan ohjata toimintaa, niiden käyttö siirtyy historiaan. Mikä siiinä on ollut niin vaikeaa? Yliopistojen tavoitteet ja toiminta ovat hyvin selkeitä: tehdään tutkimusta ja annetaan tutkimukseen perutuvaa opetusta. Vaikka näiden tarkka mittaaminen on lähes mahdotonta, tunnistaa jokainen alan toimija huiput tai ylipäätänsä laadukkaan toiminnan ihan pienellä vilkaisulla.

Olisiko ongelmien ydin kuitenkin siinä, että jaettavaa tuntuu olevan aina vain vähemmän? Yliopistojen kokonaisbudjetti kyllä kasvaa, mutta niin kasvavat kaikki kulutkin palkoista vuokriin ja siltä väliltä. Kulujen kasvaessa budjettia nopeammin jaamme itseasiassa negatiivista kasvua. Supistuksia ja leikkauksia on tietysti helpompi perustella, jos voimme vedota “malliin, joka nyt antaa nämä eurot”. Muistelen vieläkin aikaa, jolloin budjetit aidosti kasvoivat ja malleja ei tarvittu. Jonkun täytyi vain hieman pitää kirjaa ketkä ovat viimeksi hyötyneet kasvusta ja kuka olisi nyt vuorossa. Se aika ei palaa, eikä tarpeenkaan. Mallit ovat tulleet ja niiden kanssa on opittava elämään.

Yliopistojen rahoitusmalli on ylätason rakenne jakaa nollasummapelillä puolitoista miljardia budjettieuroa yliopistoille. Mallin täytyy olla helppo ja kompakti. Toivotaan, että yliopistoissa on viisautta käyttää saamansa varat järkevästi ja oikeudenmukaisesti. Mallin takaa on nähtävä todellinen toiminta, huippuineen ja laaksoineen.