Mitä Dohan ilmastoneuvotteluissa tapahtuu?

YK:n ilmastokokous pidetään alkaneen kahden viikon aikana öljy- ja kaasuvaroiltaan rikkaassa Qatarissa. Maassa, jonka kansalaisten hiilijalanjälki on noin kolme kertaa Suomen kansalaisen vastaava. Huiman suuri siis!

Qatarissa energiaa kuluu runsaasti jäähdytykseen ja makean veden tuottamiseen merivedestä. Kun kansalaisille sekä vesi että sähkö on ilmaista, ei suurta insentiiviä säästävämpään elämäntapaan synny.

Qatarin Dohaan odotetaan yli 15 000 osallistujaa lähes 200 maasta. Mikä mahtaa olla kokouksen itsensä hiilijalanjälki? The Telegraph arvioi, että hiiltä tuotetaan ainakin 25000 tonnia. Tämä syntyy delegaattien lennoista sekä kahden viikon oleskelusta Qatarissa. 

Monet delegaatiot toki kompensoivat hiilipäästönsä.

Dohan tavoite on vaativa ja välttämätön. Kyoton protokolla solmittiin 1997 ja se sitoo kehittyneet maat leikkaamaan hiilidioksidipäästöjään. Vaikkei se olekaan ollut erityisen menestyksekäs sopimus, on se silti ainoa kansainvälinen ilmastosopimus. Kyoton sopimus tulee katkolle vuoden lopussa ja tarvitsee välttämättömästi jatkon.

Kyoton sopimus sitoo kehittyneitä maita ja ilman sopimuksen jatkoa on mahdotonta kuvitella kehittyvien talouksien tulevan aktiivisesti vähennystyöhön mukaan. Ainakin EU, Australia, Norja, Sveitsi, Lichtenstein, Kroatia, Ukraina ja Islanti ovat ilmaisseet mukanaolonsa Kyoton jatkossa. Tämän pitäisi olla riittävää sitomaan myös merkittävimmät kehittyvät taloudet.

Toinen sopimuskausi tulee olemaan 2012-2020. Sopimuksen sisältöä ei tietenkään vielä tiedetä, mutta EU tullee sitoutumaan 20% vähennykseen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

USA:n rooli tulee jälleen kerran olemaan merkittävä. Obama on juuri nostanut suosiotaan Sandy-hirmumyrskyn jälkihoidossa ja nämä sään ääri-ilmiöt ovat huolestuttavia merkkejä riippumatta siitä mikä ilmastomuutoksen osuus täsmälleen ottaen on.

Onko Obamalla halua ja mahdollisuuksia saada USA sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin? Tämä vaikuttaa ainakin Kiinan halukkuuteen tulla mukaan vähennyssopimuksiin. Kiinan päästöt per capita ovat jo EU:n tasolla ja Kiina kokonaisuudessaan on suurin hiilidioksidin päästäjä.

Asialla on tietysti taloudelliset ulottuvuutensa. Tämä kaikki maksaa ja erityisesti kehittyneiden maiden on oltava valmiita myös konkreettisiin maksuihin. Jo Kööpenhaminassa sovittiin 100 miljardin dollarin vuotuisista investoinneista ilmastorahastoihin vuodesta 2020 lähtien. Dohassa valtioiden on tarkoitus keskustella kuinka rahat kerätään rahastoon ja kuinka niitä jaetaan. Tämäkään ei tule olemaan helppoa.