SHOK-tutkimuksen tieteellinen laatu

Suomeen perustettiin vuonna 2008 strategisen huippuosaamisen keskittymiä eli SKOKeja. Nämä ovat osakeyhtiöitä, joissa osakkaina ovat teema-alueen keskeiset yritykset, tutkimuslaitokset ja yliopistot. SHOKit perustettiin Tekesin yhteyteen ja SHOKien saama yhteiskunnan rahoitus on kanavoitu Tekesin kautta.

SHOKien tarkoituksena on tehdä samanaikaisesti sekä tieteellisesti korkeatasoista että liiketaloudellisesti relevanttia tutkimusta. Halutaan siis valjastaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten parhaat tutkijat ja alan keskeiset yritykset samoihin hankkeisiin. Tästä seuraa ongelma.

Ongelma on tuttu kaikille Tekesiltä tutkimusrahaa hakeneille: täytyy suunnitella tutkimushanke, jossa saa tehdä oman osaamisalueensa kansainvälistä tasoa olevaa tieteellistä tutkimusta ja johon yritykset ovat valmiita laittamaan omaa rahaansa. On aloja, joissa tämä onnistuu helpommin ja niitä joille malli ei sovi lainkaan.

Miksi tutkijat lähtevät suunnittelemaan hankkeita konseptiin, joka on lähtökohtaisesti hankala? Koska Tekesillä ja SHOKeilla on hyvin paljon tutkimusrahaa verrattuna vaikka Suomen akatemian tutkimusrahoihin. Niissä vesistöissä kalastetaan, joissa on kalaa.

Erityisesti yliopistoissa pääosa tutkijoista tekee tutkimustaan aiheista, joissa sovellukset ja kaupallinen potentiaali ovat niin kaukana tulevaisuudessa, että se ei mahdu yritysten kvartaalihorisonttiin. On tietysti poikkeuksellisia yrityksiä, joiden tekeminen ja menestys perustuu huippututkimukseen ja jotka ovat valmiita investoimaan tutkimukseen omaa rahaa ilman että liiketaloudellista hyötyä on suoraan osoitettavissa. Näiden yritysten määrä Suomessa on rajallinen.

Edellä mainitun rahoituskuvion lisäksi SHOKeilla on toinenkin haaste tieteelliseen huippuuteen tavoittelussa. SHOKien sääntöjen mukaan tutkimuksesta puolet täytyy tapahtua hankkeissa mukana olevissa yrityksissä. Ei siis esimerkiksi yliopistoissa tai tutkimuslaitoksissa.

Vain harvalla yrityksellä Suomessa on niin vahva panostus tutkimukseen, että ne pystyvät tekemään itse tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta. Yrityksissä t&k&i tehtävissä olevista henkilöistä valtaosa tekee jotain, jota yliopistosta käsin arvioitaessa voisi kutsua selvitykseksi tai vaikka tuotekehittelyksi, mutta hyvin harvoin tieteelliseksi tutkimukseksi. Julkaisutietokannoista voi näitä asioita tarkastella objektiivisesti.  

Miten SHOKit pitäisi uudistaa? Ongelma on pikemminkin, miten valtion tutkimusrahoitus pitäisi kanavoida korkeimman laadun saavuttamiseksi. Tähän tarvitaan avoimia hakuja, riippumattomia vertaisarviointeja ja ennen kaikkea uskoa aitoon tieteelliseen tutkimukseen, jossa tutkija on keskeinen tutkimushankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Miten professori valitaan?

-->

Viime päivinä tiedotusvälineissä on ollut paljon kysymyksiä professorin nimikkeestä. Kuka saa käyttää tittelinään professoria? Tähän on yksiselitteinen vastaus, jonka jo edellisessä kirjoituksessani toin esille ja joka löytyy helposti Professoriliiton verkkosivuilta. Jos henkilö käyttää nimikettä virheellisesti, ei siitä voi mihinkään valittaa tai antaa rangaistuksia. Moraalisesti asia on kuitenkin väärin ja käyttö harhaanjohtavaa.

Entä tilanne, jossa nimikettä käyttää henkilö, jolla on professuuri? Tietysti tällöin nimikkeen käyttö on asianmukaista, mutta kysymys saattaa kuitenkin nousta erikseen professuurin valintaprosessista. Viittaan tässä nyt tietysti Himasen professori-nimikkeeseen ja professuuriin Aalto yliopistossa.

Ilta Sanomat uutisoi 28.2. lehdessä, että Himanen on määrä- ja osa-aikainen professori Aalto yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että hänellä professuuri päättyy määräajan jälkeen. Näitä on ilmeisesti ollut ketjutettuina useampia ja tämän hetkinen päättyy 2014. Osa-aikaisena hänellä on siis alle 100% työsuhde Aalto yliopistoon.

Yliopistolain 33 § kertoo miten professorit lain mukaan valitaan. Laki sanoo seuraavaa: “Professorin tehtävä tulee asettaa julkisesti haettavaksi otettaessa henkilö toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Professorin tehtävä voidaan täyttää kutsusta haettavaksi julistamatta silloin, kun tehtävään voidaan kutsua ansioitunut henkilö tai tehtävään valitaan määräajaksi. Tehtävään voidaan valita kutsusta vain henkilö, joka kiistatta täyttää kelpoisuusvaatimukset.” 

Kun Himanen on valittu määräajaksi, on lain mukaan ehto kutsumenettelylle olemassa. Laki kuitenkin ottaa kantaa myös siihen miten kelpoisuusvaatimukset tarkistetaan: “Hakijoiden ja tehtävään kutsuttavien kelpoisuudesta ja ansioista on ennen valintaa pyydettävä lausunto vähintään kahdelta asiantuntijalta, kun henkilö valitaan toistaiseksi voimassa olevaan tai vähintään kahden vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen.“

Jos Himasen määräaikaisuudet ovat alle kahden vuoden mittaisia, on lain mukaan asiantuntijamenettelystä voitu luopua. Onko Himanen sitten niin kiistatta kelpoisuusvaatimukset täyttävä, että hänen ansioitaan ei ole tarvinnut ulkopuolisilla arvioittaa?

Himasen on alun perin professuuriin kutsunut Taideteollisen korkeakoulun silloinen rehtori Yrjö Sotamaa ja määräaikaisuutta on vuosittain jatkanut professori Aalto yliopiston taideteollisen korkeakoulun dekaani Helena Hyvönen. Ilmeisesti heidän mukaan kutsuminen professuuriin ilman ulkopuolista arviointia on ollut perusteltua. Tämän hetkisen keskustelun valossa olisi mielenkiintoista kuulla mihin arvio on perustunut.