Yliopistouudistuksen
yhteydessä keskeisin argumentti sen puolesta oli yliopistojen autonomian
lisääminen. Tämä on se argumentti, jolla minut ja monet muutkin saatiin
hyväksymään – vaikkei kritiikittä – toteutettu uudistus. Yliopistoasioissa
päätöksenteon tulee olla ensisijaisesti yliopistoilla ja valtion rooli on
lähinnä perusrahoituksen antajana.
Uudistuksesta on
kulunut pari vuotta ja valtion rooli yliopistojen ohjaajana on vähintäänkin
sekava. Toisaalta toimiva ja kehuttu tutkijakoulujärjestelmä lakkautetaan ja
rahat siirretään yliopistojen budjetteihin, taustalla argumentti yliopistojen
autonomiasta päättää millaista ja miten paljon tohtorikoulutusta annetaan.
Edellisen vielä
huonona uutisena joten kuten nielisi, kun siinä on niin selkeä logiikka, mutta
monia muita uudistuksia suunnitellaan lähes ilman mitään logiikkaa. Vai mitä
pitäisi ajatella seuraavista?
Opetus- ja
kulttuuriministeriö uudisti yliopistojen rahoitusmallia tuomalla sinne uusia
komponentteja (kuten kanditutkinnot) ja muuttamalla eri komponenttien
painosuhteita. Voi olla, että uusi malli on parempi kuin aiempi, mutta eikö
tämä ole kuitenkin suoraviivaista valtiovallan ohjausta yliopistojen autonomian
piiriin kuuluviin asioihin?
Voi olla myös, että
rahanjakomalleja tarvitaan siitä yksinkertaisesta syystä, että kilpailua
tarvitaan. Päätösten ja muutosten osalta voisi kuitenkin toivoa johdon- ja
yhdenmukaista logiikkaa.
Ehkä kaiken
huippuna ovat viimeaikaiset suunnitelmat korkeakouludiplomeista. Näiden sisältö
ja tavoite ovat ainakin minulle epäselviä, mutta niillä tarkoitetaan 120
opintopisteen laajuisia lyhyttutkintoja, joille kuulemma on tarvetta
työelämässä. Ovatko lyhyttutkinnot valtiovallan lääke, jolla suomalaiset
nostetaan maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä? Eivät ainakaan
Professoriliiton tai Tieteentekijöidenliiton mielestä, jotka ottivat asiaan
kantaa voimakkaasti.
Lista
muutospaineista on loputon, mutta en voi olla kommentoimatta suunnitelmia luoda
yliopistoihin uusien opiskelijoiden sisäänotto kahdesti vuodessa. Tämä kaunis
ja uusia opiskelijoita palveleva ajatus tarkoittaa monessa oppiaineessa
perusopintojen tuplaamista. Samat kurssit pitää aloittaa syksyllä ja uudelleen
Tammikuussa.
Avainkysymyksenä
moniin uudistuksiin liittyvät resurssit. Ei yhdeltä työntekijältä saa kuin
yhden työpanoksen. Jos jotain halutaan lisää ja enemmän, niin lapsikin
ymmärtää, että siitä pitää maksaa enemmän. Eduskunta on kuitenkin päättänyt
leikata yliopistojen rahoitusta jo kahdesti uuden yliopiston aikakaudella. Ei
näin toimita vastuullisesti, eikä näin kunnioiteta yliopistojen autonomiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti