keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Onko valtioneuvostossa erityistä osaamista tutkimusrahoituksen suuntaamiseen?



Valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteerin Timo Lankisen johtama työryhmä (muina jäseninä toimitusjohtaja Christine Hagström-Näsi ja professori Sixten Korkman) on esittänyt, että isojen yhteiskunnallisten ongelmien ratkomiseen tulisi kohdentaa 200 miljoonaa euroa vuodessa. Summa otettaisiin lähinnä valtion tutkimuslaitosten budjettirahoista. Nyttemmin suunnitelmat ovat alentuneet Lankisen arvion mukaan (HS 17.4.2013) puoleen alkuperäisestä eli noin sataan miljoonaan euroon. 

Tutkimusteemat valmistelisi valtioneuvosto ja Suomen Akatemiaan perustettaisiin uusi strategisen tutkimuksen neuvosto, joka purkaisi teemat tutkimusohjelmiksi. Neuvoston jäsenet valitsisi valtioneuvosto tutkijoista ja tutkimuksen asiantuntijoista. Tutkimushankkeet valittaisiin avoimen kilpailun kautta.

Kun valtio ohjaa tutkimusta, ollaan aina epävarmoilla vesillä. Edellä hahmoteltu suunnitelma voi hyvinkin onnistua, jos asiat hoidetaan hyvin ja noudatetaan kunnollisia tieteen laatukriteerejä vertaisarvioineen. Minua huojentaa lähinnä suunnitelmassa mainittu Suomen Akatemian selkeä rooli. Suunnitelma voi kuitenkin ajautua vähemmän laadukkaaseen malliin, jos yksityiskohdissa ja toteutuksessa ei olla tarkkoja. 

Suurempaa huolta on aiheuttanut vähäisempi 30 miljoonan euron osuus, joka on tarkoitus osoittaa valtioneuvoston eli pääministerin kanslian alaisuuteen valtioneuvoston ja eri ministeriöiden tietotarpeiden tutkimukseen. Tämän summan osalta suunnitelmissa ei ole esitetty minkäänlaisen objektiivisuuden mukana oloa. On syytä pelätä rahan valuvan epämääräisiin selvityksiin ja muuhun ei-tieteelliseen toimintaan. Esimerkkejä tämän tapaisesta toiminnasta on päivittäin julkisuudessa. Pääministerin ja hänen esikuntansa asiantuntemusta tutkimuksen tilaajana ja tutkimuspanosten kohdistajana on kritisoitu, mielestäni aiheesta.

Valtioneuvoston rahoittamalle tutkimustoiminnalle esitetty summa tuntuu myös varsin suurelta. 30 miljoonalla eurolla ei tietenkään saa kuin reilut 40 “Kestävän kasvun malli” -tapaista tutkimusta. Toisaalta sillä voisi rahoittaa noin 500 väitöskirjatyöntekijän työvuotta eli suunnilleen 100 kokonaista väitöskirjaa. Tämä ei ole aivan vähäinen tutkimuspanos.

Rahasummaa voi verrata myös muuhun tutkimusrahoitukseen. Esimerkiksi Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen myöntövaltuus vuodelle 2013 on reilut 280 miljoonaa euroa. Tästä summasta 30 miljoonaa on yli 10 prosenttia. Jopa Tekesin myöntövaltuuteen, noin 430 miljoonaan euroon suhteutettuna kyseessä on merkittävä panostus tutkimukseen.

Edellä oleva malli ansaitsee kriittistä tarkastelua tutkimustahoilta ja koko yhteiskunnalta. Erityisen kriittisyyden esitys on jo saanut tutkimuslaitoksista ja niitä lähellä olevilta tahoilta. Eihän kyseessä ole alkuperäisen esityksen mukaan lisärahoitus, vaan tutkimuslaitoksilta poisotettavan rahoituksen uudelleen suuntaaminen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti