Kaksi vai kolme tehtävää?

Yliopistolaki listaa yliopistojen tehtävät monitulkintaisella tavalla. Lain toisen pykälän tekstiä minä luen siten, että tehtäviin kuuluvat luonnollisestikin sekä tutkimus että opetus, mutta loppu onkin sitten hämärämpää. Vai mitä tuumaat pätkästä “sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”? Toinen virke samassa pykälässä tarkentaa, että yliopistojen tulee “edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.” Niin että oliko yliopistoilla lain mukaan kaksi vai kolme tehtävää, vai ehkä useampiakin?

Yliopistolaisten parissa lain toinen pykälä tiivistetään useimmiten siten, että tehtäviä on kolme: tutkimus, opetus ja niin sanottu kolmas tehtävä, jota voidaan kutsua sitten vaikka yhteiskunnalliseksi vuorovaikutukseksi. Tällainen tulkinta antaa ymmärtää, että tuo kolmas tehtävä on jotain lisää, jotain erillistä ja jotain, johon pitää nimetä vastuuhenkilöitä ja johon pitää varata erillinen työpanos esimerkiksi työsuunnitelmassa.

Minä haluaisin katsoa tilannetta toisin. Hoitamalla tutkimuksen ja opetuksen kunnolla, kaikkine monimutkaisine toimintoineen, yliopistolainen tulee automaattisesti hoitaneeksi myös kaiken muun yliopistolaissa mainitun parhaalla mahdollisella tavalla.

Konkreettisen esimerkin saimme viime viikolla, jolloin julkistettiin kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) viides arviointiraportti ja sen tiivistelmäpäättäjille. Raporttia on ollut laatimassa tuhansia tutkijoita kaikkialta maailmasta. Raporttia on ollut kirjoittamassa myös kaksi kollegaani Helsingin yliopistosta. Professorit Veli-Matti Kerminen ja Timo Vesala ovat käyttäneet raportin työstämiseen lukuisia työtunteja, joiden aikana on luettu tieteellisiä artikkeleita ja tiivistetty niiden tuloksia. Työn johtopäätöksiä on myös saanut laajasti kommentoida ja kommentteja on pohdittu ja niihin on vastattu.

Ilmastopaneelin työ on erinomainen esimerkki tutkimustyöstä ja siihen liittyvistä monimutkaisista prosesseista laadunvarmennuksineen ja vertaisarviointeineen. Työn tulokset ovat käytössä tietenkin tutkijoiden parissa, mutta lisäksi ja erityisesti yhteiskunnassa, jossa päättäjät tekevät ratkaisuja tulevaisuutemme osalta. Tutkimustulokset vuorovaikuttuvat yhteiskuntaan ilman että on tehty muuta kuin omaan tutkimustyöhön liittyviä tehtäviä.

Täytyy tietysti myöntää, ettei kaikki tutkimus näin suoraan siirry yhteiskunnan käyttöön. Usein on hyödyllistä miettiä erikseen toimia, joilla kytketään yliopistojen hyvinkin syvälliset ja vaikeat aiheet vuorovaikutukseen yhteiskunnan kanssa.