Miksi minä kuulun ammattiliittoon

Miksi kuulua ammattiliittoon? Miksi se on tärkeää professorillekin? http://m.youtube.com/watch?v=J0IVsOpu3FI

Supervising doctoral students

Supervising doctoral students can be very well considered as the essence of the work at the universities. The supervision combines aspects from both research and education. The universities act states, “the mission of the universities is to promote free research and academic and artistic education, to provide higher education based on research, and to educate students to serve their country and humanity.” Supervising doctoral students well and successfully, one might be rather satisfied in following the purpose of the act.

Big question is, what are the elements of good supervision. In order to answer that, one must put oneself into the position of a student and identify what is the very central lesson to be learned.

I enjoyed the way that professor Bengt Holmström from MIT put it in a recent TV interview: “The students up to a master degree have learned to answer questions. The doctoral students have to learn to ask questions.” This is the essence of becoming independent and successful researcher.  It is not always so that those who are good in answering are also good in asking.

Based on the duty of the doctoral student it is clear, that the most significant aspects in supervision are not teaching and learning in an elementary school style (even if this has also developed over the years). The student may, of course, learn new things in participating lectures and reading books, but this is hardly the way to learn to ask questions.

As a supervisor, it is so tempting to explain in detail what should be done. However, I believe this should be avoided. It is in the process of the doctoral studies to find your own way.  As a supervisor, don’t do things that the student is supposed to do.

However, there is still a lot that needs to be done. In the following I put my short list of three key elements that I consider essential for supervising doctoral students.

Trust! The trust to the ability of the student needs to be unconditionally present. The students that start their process towards doctoral degree have passed already a whole lot of tests and screenings. They are anyway well-selected minority who has all the attributes that are needed for becoming a researcher. Trust their ability and let them show what they can do.

Support! The students do not need you to solve their questions, but they need you to support them in their (sometimes very lonely) work. Most significant part of the support is just to be there, to be available. Keep motivating the students. Keep pointing out the good work that they have done.

Time! This is one of the most challenging elements. We all have a shortage of time, but the students need you for discussions and feedback. Sometimes even to answer their questions. Modern technology makes us very busy, but is also gives us tools for spending time with people, or as the Finns have learned, connecting people. Short email while on a bus or a telephone call when you walk to a meeting may solve big problems.

Ilmansaasteet – olemmeko turvassa puhtaassa pohjolassa?

Aerosolifysiikan professorilta kysytään useasti mitä ovat aerosolit. Kun yhdistän aiheen ilmansaasteisiin, saan useat kysyjät tyytyväisiksi. Aina jää kuitenkin joukko, joka ei tyydy ympäripyöreään vastaukseen, vaan kyselee tarkemmin.

Aerosoli on hiukkasten ja kaasujen muodostama kokonaisuus. Siten koko ilmakehä on aerosoli. Monesti erotetaan aerosolihiukkaset omaksi teemakseen, mutta tällöin pitäisi puhua ”aerosolihiukkasista” eikä pelkästään aerosoleista, jotka pitävät myös kaasut mukanaan.

Merkittävimmät ilmansaasteet ovat aerosolihiukkaset (joita on monenlaisia ja monesta lähteestä), ja lisäksi maanpinnan tasolla oleva otsoni sekä muut hivenkaasut kuten typen oksidit, rikkidioksidi ja hiilimonoksidi.

Vaikka Suomessa ilmansuojelu on kansainvälisesti katsoen hyvällä mallilla, ei itsetyytyväisyyteen ole syytä. Pienhiukkasten arvioidaan aiheuttavan Suomessakin pitkälti toista tuhatta ylimääräistä kuolemantapausta vuosittain.

Ilmansaasteet ovat erityisen kansainvälinen aihe. Kulkeutuvathan ne pahimmillaan ympäri maapallon ja vaikuttavat kaikkien meidän terveyteen ja ympäristöön.

Mielenkiintoisen linkin tuo ilmansaasteiden rooli ilmastonmuutokseen. Lähtökohtaisesti ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos johtuu ilmansaasteista, erityisesti hiilidioksidista. Jotkut ilmasaasteet saattavat vaikuttaa ilmastoon viilenevästi (lähinnä pienhiukkaset) ja tämä tuo haasteen poliittiseen päätöksentekoon.

Mitä Dohan ilmastoneuvotteluissa tapahtuu?

YK:n ilmastokokous pidetään alkaneen kahden viikon aikana öljy- ja kaasuvaroiltaan rikkaassa Qatarissa. Maassa, jonka kansalaisten hiilijalanjälki on noin kolme kertaa Suomen kansalaisen vastaava. Huiman suuri siis!

Qatarissa energiaa kuluu runsaasti jäähdytykseen ja makean veden tuottamiseen merivedestä. Kun kansalaisille sekä vesi että sähkö on ilmaista, ei suurta insentiiviä säästävämpään elämäntapaan synny.

Qatarin Dohaan odotetaan yli 15 000 osallistujaa lähes 200 maasta. Mikä mahtaa olla kokouksen itsensä hiilijalanjälki? The Telegraph arvioi, että hiiltä tuotetaan ainakin 25000 tonnia. Tämä syntyy delegaattien lennoista sekä kahden viikon oleskelusta Qatarissa. 

Monet delegaatiot toki kompensoivat hiilipäästönsä.

Dohan tavoite on vaativa ja välttämätön. Kyoton protokolla solmittiin 1997 ja se sitoo kehittyneet maat leikkaamaan hiilidioksidipäästöjään. Vaikkei se olekaan ollut erityisen menestyksekäs sopimus, on se silti ainoa kansainvälinen ilmastosopimus. Kyoton sopimus tulee katkolle vuoden lopussa ja tarvitsee välttämättömästi jatkon.

Kyoton sopimus sitoo kehittyneitä maita ja ilman sopimuksen jatkoa on mahdotonta kuvitella kehittyvien talouksien tulevan aktiivisesti vähennystyöhön mukaan. Ainakin EU, Australia, Norja, Sveitsi, Lichtenstein, Kroatia, Ukraina ja Islanti ovat ilmaisseet mukanaolonsa Kyoton jatkossa. Tämän pitäisi olla riittävää sitomaan myös merkittävimmät kehittyvät taloudet.

Toinen sopimuskausi tulee olemaan 2012-2020. Sopimuksen sisältöä ei tietenkään vielä tiedetä, mutta EU tullee sitoutumaan 20% vähennykseen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

USA:n rooli tulee jälleen kerran olemaan merkittävä. Obama on juuri nostanut suosiotaan Sandy-hirmumyrskyn jälkihoidossa ja nämä sään ääri-ilmiöt ovat huolestuttavia merkkejä riippumatta siitä mikä ilmastomuutoksen osuus täsmälleen ottaen on.

Onko Obamalla halua ja mahdollisuuksia saada USA sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin? Tämä vaikuttaa ainakin Kiinan halukkuuteen tulla mukaan vähennyssopimuksiin. Kiinan päästöt per capita ovat jo EU:n tasolla ja Kiina kokonaisuudessaan on suurin hiilidioksidin päästäjä.

Asialla on tietysti taloudelliset ulottuvuutensa. Tämä kaikki maksaa ja erityisesti kehittyneiden maiden on oltava valmiita myös konkreettisiin maksuihin. Jo Kööpenhaminassa sovittiin 100 miljardin dollarin vuotuisista investoinneista ilmastorahastoihin vuodesta 2020 lähtien. Dohassa valtioiden on tarkoitus keskustella kuinka rahat kerätään rahastoon ja kuinka niitä jaetaan. Tämäkään ei tule olemaan helppoa.

Lower CO2 emissions, but can we cut down the particle and NOx emissions of diesel engines?

Diesel engines are amongst the largest emission sources in urban air. The emissions consist of soot particles of about 40-80 nm in diameter. The engines emit also nanoparticles at less than 20 nm or so in diameter, consisting of various hydrocarbons and possibly also sulphur (in case of sulphur containing fuel).

Why it is so attractive to switch to diesel instead of a less emitting gasoline engine? The answer is in fuel economy, which is one of the main advantages of using diesel engines. In Finland, the national policy towards diesel fleet has changed over the last couple of years. Today the price per liter is almost equal for both diesel and E10 gasoline. The owner of the diesel car needs to pay monthly tax, and the saving must come from the more economic engine.

The emissions of diesel engines are rather well know and there is continuous process to limit the emissions to even lower level. In 2013, the new EURO VI limits for heavy duty vehicles will be for PM (particulate matter) 0.01 g/kWh and for NOx 0.4 g/kWh. If you compare these to the EURO I values just 20 years ago the change is dramatic: EURO I for PM was 0.36 g/kWh and for NOx 8 g/kWh. Unfortunately, the diesel engines tend to be strong and last forever, so we have to wait for a while until the fleet has majority of EURO VI level engines.

In order to cut down the emissions to EURO VI level, the changes in engine technology will not be sufficient alone. This points out to the importance of the after treatment of the exhaust gases. Several different types of catalysts and filters exist. How well do these work? What is the efficiency of each one of them? These are the questions to be answered though intensive research work.

In order to make the development towards lower emissions even more challenging, one needs to consider also the effects of new type of fuels. As diesel fuel is possible to be made of e.g. biomass based renewable energy sources, there are activities to develop these alternative fuel types. These new generation of fuels aim for lower CO2 footprint.

Recent PhD work has focused on all of these in performing a wide set of experiments. I will examine the work on Friday 23^rd November. The overall message is clear, one can fight against particle and gaseous emissions successfully together with lower greenhouse gas emissions.

The link for the press release of the thesis work can be found here in Finnish:

http://www.tut.fi/fi/ajankohtaista/vaitostiedotteet/dieselmoottorin-hiukkaspaastot-pienemmiksi-p034665c2

Nanosta ja turvallisuudesta

Kansainvälinen konferenssi Helsingissä pohtii onko nanomateriaaleista uhkaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

Historia tuntee materiaaleja, jotka aluksi näyttäytyivät fantastisina, mutta sittemmin osoittautuivat niin haitallisiksi, että niistä piti kokonaan luopua. Parhaat varoittavat esimerkit ovat asbesti ja CFC-yhdisteet, joiden haitat ihmisten terveydelle ja ympäristölle tulivat lopulta melkoisina yllätyksinä.

Nanoteknologian sovellukset laajenevat kovaa vauhtia ja parhaimmillaan teknologiat voivat auttaa ihmiskuntaa suurissa kysymyksissä liittyen esimerkiksi puhtaan veden saatavuuteen tai energiakysyksiin.

Toivottavasti vastuullinen tutkimus nanohiukkasten haitoista ja hiukkasille altistumisesta auttaa välttämään aiemmat riskit jo ennakoidusti.

Linkki konferenssiin:
 

http://www.ttl.fi/en/international/conferences/senn2012/Pages/default.aspx 

Ketä varten yliopistoja rankkeerataan?

 

Yliopistojen arkeen kuuluvat monenlaiset arvioinnit. Yksiköitä, kuten laitoksia tai tutkimusryhmiä arvioidaan esimerkiksi resurssien jakamisen taustaksi. Suomen akatemia arvioi kokonaisia tieteenaloja benchmarkatakseen suomalaisen tutkimuksen tasoa. Samoin koko tieteen tilaa arvioidaan säännöllisin välein. Viimeisimpänä tänä syksynä julkaistu arvio. Tämän tyyppisille arvioinneille on ominaista se, että arvioija pyrkii itse hyödyntämään saamiaan tuloksia. Hyvä kysymys on sen sijaan: Miksi yliopistoja rankkeerataan ulkopuolisten toimijoiden taholta?

Syksy on yliopistojen rankinglistojen päivitysaikaa. Jo aiemmin syksyllä päivittyi niin kutsuttu Sanghain lista. Viimeisin vuosipäivitys tuli Times Higher Educationin yliopistovertailusta, jossa Suomen korkeimmalle sijoittuva yliopisto oli Helsingin yliopisto sijaluvulla 109. Helsingin yliopiston sijoitus on pudonnut noin 20 sijaa kahdessa vuodessa. Mistä tämä kertoo?

Kaiken kaikkiaan rankkeerauslistat tehdään melko mekaanisesti. Arvioijat käyttävät ensi sijassa mittareita, joilla pyritään kuvaamaan tieteellisen toiminnan määrää ja laatua. Helpoin ja käytetyin tutkimusmittari liittyy tieteelliseen julkaisutoimintaan. Kansainväliset tietokannat kuten Web of Science tai Scopus listaavat ilmestyneiden julkaisujen lisäksi muitakin tunnuslukuja, jotka kertovat muun muassa julkaisuihin tulleista sitaatioista tai julkaisusarjan vaikuttavuudesta (impact factor). Eri alojen julkaisemistraditiot ovat hyvin erilaisia, joten edellämainittuihin mittareihin perustuvat arviot eivät ole koskaan yhteismitallisia.

Tutkimuksen laatua pyritään mittaamaan myös mm. kilpaillun tutkimusrahoituksen määrällä tai tutkimusyhteisön kansainvälisyydellä (esim. kansainvälisen henkilöstön osuus).

Tieteellisen toiminnan lisäksi mittareita on pyritty kehittämään myös ottamaan huomioon koulutus ja (tutkimuksen) vaikuttavuus, mutta näiden mittarien taakse piiloutuu paljon muutakin, joka aika usein liittyy tutkimuksessa pärjäämiseen.

Eri listoilla käytetään hieman eri mittareita erilaisin painotuksin. Mikä tahansa yliopisto voi suhteellisen helposti katsoa listan laskentamenetelmän ja hakea helpoimmat kriteerit, joilla sijoitusta voitaisiin nostaa. Täysin eri asia on, vaikuttaako listalla nousu yliopiston todelliseen laatuun tai esimerkiksi henkilöstön ja opiskelijoiden kokemuksiin yliopistosta työ- ja opiskelupaikkana.

Yliopistoja arvioivat instituutit eivät lähtökohtaisesti käytä saamaansaa ranking-listaa omiin tarkoituksiinsa, vaan näiden listojen ainoa näkyvä tarkoitus on saada mediahuomiota. Rankinglistat ovat siis tehty käytännössä julkisuutta varten. Yliopistoilla ei kuitenkaan ole varaa jättää huomioimatta listoilla sijoittumistaan. Listat ovat osa positiivista kehää: parhaat opiskelijat ja tutkijat pyrkivät listoilla menestyneisiin yliopistoihin, jolloin menstystä on odotettavissa jatkossa entistä enemmän.

Rankingit eivät saa olla yliopistoille itseisarvo sinänsä, mutta vakavasti niihin tulee suhtautua. Manner-Euroopan maat joutuvat pohtimaan miksi listoja dominoivat Yhdysvaltalaiset yliopistot, samoin kuin miksi yhä enemmän aasialaisia yliopistoja pystyy nousemaan korkeille listasijoille. Suomen maineelle opetuksessa ei voi olla hyväksi suomalaisen yliopiston (tai yliopistojen) puuttuminen kokonaan listojen kärkipäästä.

Kenelle näitä rankinglistoja loppujen lopuksi laaditaan? Pääosin rankingit tuntuvat palvelevan median tarpeita. Rankingit ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen, joten yliopistojenkin pitää suhtautua niiden merkitykseen vakavasti. Helsingin yliopisto onkin ottanut rankinglistasijoituksen jopa osaksi strategisia tavoitteitaan.

Voidaan kuitenkin kriittisesti miettiä myös mahdollisia taustalla olevia agendoja. Miksi esimerkiksi kiinalainen yliopisto ottaa tehtäväkseen arvioida ja laittaa järjestykseen maailman yliopistot?